Israel ei ole synonyymi Juudalle
Moni tekee tiedostamattaan hengellisen virheen, joka muuttaa koko käsityksen liitosta:
he luulevat, että Israel = Juuda = juutalaiset.
Tämä ei ole vain historiallinen virhe. Se on vääristymä, joka peittää näkyvistä sen valtavan rikkauden, jonka Jumala kätki Israelin huoneeseen – kahteentoista heimoon, ei yhteen.
Kun Raamattu puhuu Israelista, se viittaa koko huoneeseen – ei pelkästään Juudaan. Juuda on yksi veli, yksi oksa, yksi osa suuresta kokonaisuudesta.
Jaakobin perhe – alkuperäinen liittoyhteisö
Patriarkka Jaakobilla oli 12 poikaa. Näistä kasvoi Israelin 12 heimoa:
Ruuben
Simeon
Leevi
Juuda
Dan
Naftali
Gad
Asser
Isaskar
Sebulon
Joosef (jaettuna kahteen: Efraim & Manasse)
Benjamin
Kun lasketaan Joosefin pojat erillisinä heimoina, heimoluku voi vaikuttaa olevan 13. Mutta käytännössä Leevi, joka oli pappeuden heimo, ei saanut maata ja oli siten usein pois poliittisista listauksista.
Tämä dynamiikka on tärkeä ymmärtää, koska se paljastaa, ettei Israelin huone ole koskaan ollut yhtä kuin yksi kansa tai yksi alue – vaan hengellinen, sukulinjallinen ja profeetallinen kokonaisuus.
Valtakunnan jako – ja suuri sekaannus
Israelin kansa eli yhtenäisenä Salomonin aikaan saakka. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta jakautui kahtia:
Pohjoinen valtakunta: Israel (10 heimoa)
Eteläinen valtakunta: Juuda (Juuda, Benjamin ja osa Leevistä)
Pohjoisen valtakunnan heimot vietiin Assyriaan ja katosivat historiasta – mutta eivät Jumalan suunnitelmasta.
Eteläisen valtakunnan, Juudan, asukkaat säilyivät – heistä tuli myöhemmin juutalaisia (hepr. Yehudim).
Ja tässä on avain: juutalaiset ovat Juudan heimon jälkeläisiä, mutta eivät koko Israelin huone.
Kadonneet heimot – vai piilossa olevat heimot?
Raamattu on täynnä viittauksia “Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin”. Jeesus sanoo:
“Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.”
(Matt. 15:24)
Hesekiel 37 puhuu kahdesta sauvasta: Juudan ja Efraimin, jotka yhdistetään yhdeksi. Tämä profetia ei ole vielä toteutunut. Se viittaa tulevaan aikaan, jolloin kaikki heimot kutsutaan takaisin – ei vain Juuda.
Kadonneet heimot eivät ole hävinneet – ne ovat hajonneet kansojen sekaan, odottaen herätystä.
Miksi tämä on niin tärkeää nyt?
Jos luulemme, että Israelin liitto koskee vain yhtä heimoa, joudumme harhaan. Silloin meille jää vain yksi oksa, vaikka Jumala istutti koko puun.
Kun kansa tai yksilö alkaa ymmärtää oman mahdollisen kuuluvuutensa tähän suureen perheeseen – ei uskonnollisena titelinä, vaan hengellisenä heräämisenä – silloin alkaa jotain uutta.
Tämä ei ole korvausteologiaa. Tämä ei ole nationalismia. Tämä on liiton muistamista.
Mitä tämä tarkoittaa suomalaisille – tai sinulle?
Jos Isaskarin piirteet sopivat Suomeen, niin entä muut heimot? Voiko olla niin, että eri kansoissa elää eri heimojen jäännöksiä – kulttuurissa, kielessä, sydämessä?
Kun liiton kansa herää – he eivät palaa Jerusalemiin lentolipulla. He palaavat liittoon. He palaavat kuuliaisuuteen, viisauteen ja identiteettiin, joka perustuu kuulemiseen:
“Kuule, Israel…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti