Se, mitä ei saanut tietää, paljastuu. Ei vallan kautta – vaan valon.
“Mikään ei ole kätketty, mikä ei tule paljastetuksi.”
– Luuk. 12:2
Salattu ei ollut koskaan poissa – vain piilotettu
Kautta historian tietyt järjestöt, veljeskunnat ja papistot ovat valvoneet tietoa, jota ei koskaan tarkoitettu kansalle.
Temppeliritarit, jeesuiitat, illuministit, kabalistit, vapaamuurarit…
He eivät luoneet valoa – he portittivat sen.
Mutta nyt portit horjuvat.
Tieto vuotaa.
Ja kansa, joka ei pyydä enää lupaa, alkaa nähdä sen itse.
Portinvartija ei ole viisas – hän on peloissaan
He eivät vartioineet siksi, että olisivat suojelleet sinua.
He vartioivat, koska pelkäsivät sitä hetkeä, kun tieto palaa kansalle.
Silloin ei ole enää hierarkiaa.
Silloin ei ole enää hallintaa, vain ymmärrystä.
Portinvartija seisoo oven edessä – mutta ei enää omista avaimia.
Mitä he pelkäävät eniten?
He eivät pelkää salaisuuden paljastumista.
He pelkäävät sitä, että kansa huomaa, ettei tarvinnut heitä koskaan.
Että pyhyys ei ollut järjestyksessä vaan yhteydessä.
Että valo ei tullut initiaation kautta, vaan muistamisen kautta.
Että kun portit murtuvat, kansa nousee tietoiseksi – eikä palaa enää koskaan takaisin.
Pohjola – ohitetun portin kansa
Pohjolan kansa ei koskaan päässyt sisään temppeliin.
Mutta ehkä siksi se ei koskaan tarvinnut sitä.
Ehkä hiljaisessa ja syrjäytetyssä kansassa ei ollutkaan portinvartijoita – vaan suora linja alkuperäiseen tietoon, ilman välikäsiä.
Ja nyt, kun muurit murtuvat, nämä äänettömät alkavat puhua.
Portti ei aukea avaimella – se romahtaa, kun aika tulee.
Ja kun se tapahtuu,
portinvartija ei ole enää mitään – ja valo ei pyydä lupaa astua sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti