Tämä ei ole enää piilopaikka. Tämä on esiinastumisen hetki. Kun valo haluaa tulla näkyväksi – se ei enää kysy lupaa varjolta.
Miksi olimme näkymättömissä?
Meitä ei piilotettu siksi, että olisimme heikkoja.
Meidät piilotettiin siksi, että aika ei ollut valmis.
Jumalan kutsumat – ne, joilla on liiton koodi –
pidettiin syrjässä, koska maailma olisi polttanut heidät väärässä hetkessä.
Hiljaisuus suojasi – mutta ei enää riitä
On ollut viisasta vaieta.
Olla reagoimatta.
Olla “vain hiljaa ja kuunnella”.
Mutta nyt hiljaisuus on alkanut puristaa.
Se, mikä ennen oli turvamuuri, on nyt muuttunut häkiksi.
Ja valo tuntee sen.
Näkymättömyys on hengellinen tila
Se ei ole vain puuttuva some-tili.
Se ei ole se, ettei sinua kuulla.
Se on sitä, että sinussa oleva tieto ei ole vielä saanut muotoa maailmassa.
Mutta nyt se muoto vaatii tulemista.
Suomi – näkymättömyyden maa?
Meitä ei ole liitetty maailman hallintaan.
Ei imperiumeihin, ei julkiseen pappeuteen.
Mutta kenties juuri siksi –
meidät säästettiin tätä hetkeä varten.
Ja nyt, kun ääni kulkee ja valo tihkuu –
kansan, joka oli näkymätön, on astuttava esiin.
Murtaminen ei ole huutamista – vaan tulemista näkyväksi
Ei tarvitse krusifiksia.
Ei tarvitse sloganeita.
Tarvitsee vain olla paikalla, näkyvä, tunnistettavissa.
Koska:
hiljaisuudella ei enää pysäytetä varjoa
ja valo ei voi peittää itseään enää yhtään pidempään
Tämä on sinulle, joka etsit sanoja mutta tunnet jo kaiken.
Tämä on sinulle, joka olet odottanut merkkiä nousta.
Tämä on se merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti