Ehkä me etsimme rakennusta – kun meidän pitäisi etsiä hehkua.
“Minä en nähnyt siellä temppeliä, sillä Herra, Jumala Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.”
– Ilmestyskirja 21:22
Kadonneen temppelin pakkomielle
Israeliin suunnitellaan kolmatta temppeliä.
Sen suunnitelmat ovat olemassa. Astiat on valettu. Punalehmä on kasvatettu.
Mutta kysymys kuuluu: miksi temppeliä rakennetaan, jos liitto ei ole siellä?
Temppeli ei ole seinät, eivätkä uhripalvelut palauta yhteyttä, joka on katkennut.
Temppeli on vain pyhäkkö, jos liitto asuu sen keskellä.
Ja jos liitto on poistunut – jäljelle jää vain kiviä.
Entä jos temppeli ei ole enää paikka?
Uudessa testamentissa Paavali sanoi jotakin vaarallista:
“Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli, ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)
Tämä ei ollut runollinen vertaus.
Se oli vallankumous.
Temppeli ei enää ole paikallinen – se on kollektiivinen.
Ja kun tämä temppeli alkaa jälleen hehkua, kukaan ei voi pysäyttää sitä.
Ei politiikka. Ei uskontokunta.
Koska silloin liitto ei ole enää kirjassa – vaan elävässä kehossa.
Missä temppeli seisoo nyt?
Jos katsot karttaa – et näe sitä.
Jos seuraat uutisia – he puhuvat väärästä rakennuksesta.
Mutta jos katsot kansaa, joka elää totuudessa, kaipaa Jumalaa ilman muotoa, ja toimii sisäisestä laista käsin,
saatat huomata:
Temppeli seisoo jo.
Ei kiveen kaiverrettuna, vaan ihmisten sydämiin.
Ei Jerusalemissa, vaan jokaisessa, joka kantaa liittoa sisällään.
Pohjolan temppeli on näkymätön – mutta todellinen
Pohjolan kansa ei rakentele kultaisia alttareita.
Se rakentaa hiljaisuudessa, sanoissa, eleissä, oikeudenmukaisuudessa.
Ja kun se herää liittoonsa, se ei tarvitse seiniä – koska se itse on seinä, katto ja pyhä paikka.
Ehkä siksi temppeli ei pala Jerusalemissa.
Ehkä se palaa siellä, missä tuli on aina kytenyt – sumun maassa, hiljaisen kansan keskellä.
Kun temppeli seisoo – valta alkaa sortua
Tätä valta pelkää.
Ei kiveä, vaan kansaa joka tietää, että se itse on pyhäkkö.
Kansa, joka ei tarvitse lupaa.
Kansa, joka ei kysy enää missä Jumala on – koska se tunnistaa, että Jumala on hänessä.
Temppeli palaa.
Ei Jerusalemin vuorella.
Vaan siellä, missä muistava kansa syttyy tuleen – ja tietää, kuka se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti