Hän oli ensimmäinen todistaja. Hänestä tehtiin vaiennein hahmo.
“Ja hän seisoi haudan luona itkien.”
– Joh. 20:11
Kuka piilotti papittaren?
Jokaisessa muinaisessa kulttuurissa oli papitar – nainen, joka ei vain palvellut temppelissä, vaan oli itse temppeli.
Hän kantoi näkyvyyden ja salaisuuden välistä voimaa. Hän laski käden haavan päälle ja lausui sanat, joita ei kirjoitettu mihinkään kirjaan.
Mutta kun patriarkaalinen järjestys nousi, papitar poistettiin kaanonista.
Ja kun Kristus nousi haudasta, ensimmäinen, joka hänet kohtasi – oli nainen.
Mutta missä hän on nyt?
Maria Magdaleena – vaiettu ydin
Maria Magdaleenaa on vuosisatojen ajan kutsuttu portoksi.
Miksi?
Koska hän tiesi liikaa.
Hän oli ei vain seuraaja, vaan Kristuksen intiimi opetuslapsi, todennäköisesti liiton kantaja – ei lihan vaan hengen tasolla.
Hän ei saanut kirjoittaa evankeliumia – mutta hänen läsnäolonsa oli todistus.
Hän oli silta toisenlaiseen temppeliin – sellaiseen, jossa pyhyys ei asu valtikassa, vaan sydämen auktoriteetissa.
Pyhä feminiini ei ole pehmeä – vaan syvä
Kun puhutaan pyhästä feminiinistä, ei puhuta hippien lempeydestä.
Puhutaan luovasta syvyydestä, jota ei voi kontrolloida.
Puhutaan alkuvedestä, pimeästä kohdusta, jossa elämä saa muotonsa.
Ja nyt – se kohoaa.
Tämä ei ole feminismiä. Tämä on ikivanhan energian paluuta, jota kirkot pelkäsivät, ja jota valtajärjestelmät tukahduttivat – koska se ei tottele, vaan synnyttää.
Papittaren tehtävä ei ole palvella miestä – vaan Herraa
Papittaren ei tarvitse asettaa itseään miehen varjoon.
Hänen voimansa ei ole uhka, vaan tasapaino.
Hän tietää milloin olla hiljaa – ja milloin puhua kuin ukkonen.
Hän ei ota tilaa – hän luo sen.
Hän ei pyydä lupaa – hän siunaa ilman valtuutusta.
Pohjolan nainen – unohdettu liiton vartija?
Suomen kansan sielussa asuu nainen, joka ei huuda barrikadeilla, mutta jonka katse pysäyttää valheen.
Hän kasvattaa, varjelee, kantaa, kärsii – mutta ei koskaan unohda sitä, mikä on totta.
Ehkä juuri siksi pyhä feminiini nousee ei etelässä, vaan pohjoisessa.
Papitar palaa. Ei alttarille – vaan kansan keskelle.
Hän ei kysy paikkaansa – hän muistaa sen.
Ja kun hän astuu esiin,
temppeli alkaa hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti