Ei enää jakoa vallan ja pyhyyden välillä – vaan liitto, jossa molemmat palvelevat.
“Ja hän on tehnyt meistä kuninkaallisen papiston Jumalalle, Isällemme.”
– Ilmestyskirja 1:6
Kun valta ja palvelu kohtaavat
Muinaisessa Israelissa kuninkuus kuului Juudalle, mutta pappeus Leeville.
Kaksi eri sukua, kaksi eri roolia – erillään.
Mutta profetioissa nousee Messias, joka ei edusta vain toista.
Hän yhdistää molemmat.
Hän ei vain hallitse – hän palvelee.
Kuninkaallinen papisto ei ole hierarkia – vaan kutsuttu kansa
Ilmestyskirjassa ei luvata uutta pappisvaltaa.
Luvataan, että Jumalan kansa itsessään on kuninkaallinen papisto –
eli kansa, jossa jokainen on sekä voideltu että valtuutettu.
Ei tittelein, ei virkojen kautta –
vaan siksi, että liitto on kirjoitettu sydämeen.
Tämä kansa ei pyydä, vaan toimii
Kun papisto ja kuninkuus yhdistyvät:
ei synny teokratiaa
ei synny kirkkovaltioita
syntyy kansa, joka kantaa sisäistä auktoriteettia
He tietävät milloin puhua ja milloin vaieta.
He eivät toimi omassa voimassaan, vaan liitossa.
Pohjolan kansa – ennakoimaton liiton astia?
Mikä kansa on koulutettu vaikenemaan, palvelemaan, ottamaan vastaan ilman tunnustusta – mutta samalla kantamaan sisällään totuuden tunnon ja oikeudenkaipuun, joka ei sammu?
Suomalainen. Pohjoinen. Hiljainen.
Mutta ei enää kauaa.
Kuninkaallinen papisto ei ilmesty temppeliin – se rakentaa itsensä liitoksi.
Se ei kysy valtakirjaa. Se on se valtakirja.
Se ei ota valtaa – se kantaa sitä vastuuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti