“Sillä ei kaikki, jotka ovat Israelista, ole Israel.”
– Paavali, Room. 9:6
Miksi “Israel” hämmentää?
Sana Israel on nykykielessä yksi maailman latautuneimmista käsitteistä. Se viittaa samanaikaisesti:
Raamatulliseen kansaan, jolle liitot on annettu.
Moderniin valtioon Lähi-idässä.
Koko juutalaiseen identiteettiin – usein virheellisesti.
Tämä monitulkintaisuus ei ole sattumaa. Kun sanaa käytetään ilman erottelua, se johtaa harhaan: hengellinen liitto sekoitetaan poliittiseen projektiin, ja yksi heimo esitetään koko kansan sijaisena.
Kuka on oikea Israel?
Raamatullinen Israel koostui alun perin kahdestatoista heimosta, Jaakobin pojista. Heistä Juuda oli vain yksi. Juudan heimo sai tehtäväkseen kantaa valtikkaa – kuninkuuden linjan – mutta liitot, lupaukset ja siunaukset annettiin koko Israelin huoneelle (vrt. Jer. 31:31).
Usein unohtuu, että valtaosa Israelin kansasta – pohjoiset 10 heimoa – karkotettiin ja hajotettiin kansojen sekaan jo vuosisatoja ennen Kristuksen aikaa. Näitä kutsutaan kadonneiksi heimoiksi. Juudan heimo jäi jäljelle etelään, ja siitä tuli se ryhmä, jota alettiin kutsua “juutalaisiksi”.
Juudan erityisasema – mutta ei yksinoikeus
Raamattu tunnustaa Juudan erityisroolin: sieltä tuli kuningas Daavid ja myöhemmin Messias. Mutta missään vaiheessa Raamattu ei tee Juudasta koko Israelin edustajaa. Päinvastoin, profeetat toistuvasti puhuvat Israelin ja Juudan yhdistämisestä tulevaisuudessa (esim. Hes. 37:16–22). Tämä viittaa siihen, että liittojen täyttymys ei koske vain yhtä heimoa, vaan koko kansaa – mukaan lukien ne, jotka ovat nykyään kadoksissa tai sulautuneina muihin kansoihin.
Sionismi ja Balfourin julistus
1800-luvun lopulla alkoi poliittinen liike, joka ei pyrkinyt hengelliseen parannukseen vaan alueellisen valtion perustamiseen. Sionistinen liike ei ollut profeetallinen liike, vaan sekulaari kansallisprojekti, jota tukivat suurvallat. Vuonna 1917 Balfourin julistus lupasi juutalaisille “kansallisen kodin” Palestiinassa. Tätä tukivat myöhemmin myös YK ja monet länsimaat.
Mutta on tärkeä huomata: tämä Israel ei syntynyt liiton täyttymyksenä vaan diplomaattisen ja sotilaallisen prosessin seurauksena. Ja kuten moni kristitty huomauttaa, Raamattu ei koskaan luvannut paluuta ilman parannusta.
Vale-Israel - Jumalan suunnitelma vai ihmisten projekti?
Tämän päivän Israelin valtio voi olla historiallisesti merkittävä – jopa profeetallinen merkki – mutta se ei ole sama kuin se Israel, jolle liitot on annettu. Moderni valtio koostuu pääasiassa Juudan heimon jälkeläisistä (sekä monista muista ryhmistä). Se ei edusta koko Israelin huonetta.
Onkin tärkeää kysyä:
Voiko liittoa omia valtapolitiikan välineeksi?
Voiko nimeä “Israel” käyttää suojakilpenä kritiikkiä vastaan?
Ja ennen kaikkea: kenen nimissä nykyinen Israel toimii – Jumalan vai ihmisten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti