"En minä tehnyt liittoani maan kanssa – minä tein sen ihmisten kanssa."
Moni nykyihminen yhdistää sanan Israel automaattisesti nykyiseen Lähi-idässä sijaitsevaan valtioon. Se on ymmärrettävää – poliittinen Israel on läsnä uutisissa, maailmanpolitiikassa ja kulttuurikeskusteluissa. Mutta onko se se sama Israel, josta Raamattu puhuu? Ei. Ja juuri tämä väärinymmärrys on yksi aikamme suurimmista petoksista.
Raamatun Israel ei ole valtio. Se ei ole maa-alue. Se ei ole etninen rotu tai kieliryhmä. Se on kutsumus – hengellinen ja historiallinen liitto, jonka Jumala solmi Jaakobin jälkeläisten kanssa. Tämä liitto ei koskaan ollut kiinnitetty pysyvästi yhteen maahan. Se oli ehdollinen kuuliaisuudelle – ei kansallisuudelle. Israel on "Jumalan kanssa kamppaileva" – nimen omaava kansa, joka pysyy liitossa Hänen kanssaan uskollisuuden, ei geopolitiikan kautta.
Kun nykypäivän valtio Israel perustettiin vuonna 1948, siihen liittyi valtava määrä poliittista, sionistista ja kolonialistista voimaa – mutta siihen ei liittynyt liitto Jumalan kanssa. Liitto ei synny YK:n päätöksellä tai Balfourin julistuksella, vaan sydämen taipumisesta Jumalan tahtoon. Siksi liiton uudistuminen ei kulje tankkien, lippujen tai raja-aitojen kautta, vaan sisäisen paluun kautta.
Koko Israelin huone, Raamatun profetioiden mukaan, koostuu kahdestatoista heimosta. Näistä vain yksi on Juuda – se, josta termi "juutalainen" on johdettu. Kun siis nykyään puhutaan "Israelista" ja tarkoitetaan vain juutalaisia, se on yhtä kuin puhutaan koko orkesterista, mutta mainitaan vain yksi viulisti.
Profeetat puhuivat jatkuvasti "Israelin koko huoneesta", "kymmenestä kadonneesta heimosta", ja jopa siitä, kuinka nämä heimot eksyisivät kansojen sekaan – mutta palaisivat ajallaan. Tämä paluu ei tapahdu lentolipuilla Tel Aviviin, vaan henkisellä heräämisellä siitä, keitä he todella ovat ja miksi heidän tulee palata Jumalan liittoon.
Liitto ei ole siis kartta. Se on sydämen maisema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti